Markkinoinnin kumppani

Kamuan valokuvaajalta kirja: Kotirintaman ikävä kasvoi rakkauskirjaksi

Valokuvaaja Taina Ristikivi rakensi uudelleen isoäitinsä jatkosodan rakkaustarinan kirjaansa.

Kamuan valokuvaaja ja visuaalinen suunnittelija Taina Ristikivi valokuvasi uransa alussa pääasiassa lapsiaan ja luontoa, kunnes valokuvausopintojen lopputyössään hän käänsi katseensa taaksepäin menneisiin sukupolviin. Isoäidin 200 kirjeestä miehelleen Toivolle syntyi jatkosodan aikainen valokuvateos Alman ja Toivon Taisto, rakkauskirja, johon Ristikivi rakensi isoäitinsä Alman sotavuosien elämää valokuvin ja kirjeinä kotirintamalta.

Lähden unten maille katselemaan sinua unissani. Joka yö minä olen sinut nähnytkin, aina sinä olet täällä minun luonani.

Menneisyydestä
rauhaa omaan elämään

Ristikivi asuu nykyisin synnyinkodissaan Jyväskylässä, isoäitinsä ja isoisänsä rintamamiestalossa, jonne Alma ja Toivo muuttivat sodan jälkeen. Ristikivelle syventyminen Alman ja Toivon tarinaan on tuonut tunteen, että isovanhemmat eivät ole muuttaneet kotoaan minnekään, vaan ovat läsnä edelleenkin Ristikiven elämässä.

– Kokemus on voimakas varsinkin omenapuiden alla puutarhassa ja vanhalla kuistilla.

Ristikivi kokee, että kirjaprojekti kasvatti häntä, paitsi valokuvaajana, mutta myös ihmisenä. Aikaisemmin Ristikivi on kuvannut työssään kaupallisia kohteita, kuten yritys- ja henkilökuvia sekä tehnyt mainoskuvausta että journalistista valokuvausta. Nyt pieniin hetkiin piti vangita tutun ihmisen menneisyyttä ja palata ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

– Kaiken arkisen hässäkän keskellä koin kasvavani sisäisesti ja keskittyväni enemmän oikeiden asioiden äärelle. Alma antoi minulle kaipaamani sisäistä rauhaa ja verkkaisuutta elämääni.

On niin kaunis sunnuntai-ilta, aivan tekee haaveelliseksi ihmisen.

Urheiden kotirintaman
naisten tarina

Alman ja Toivon jatkosodan kirjeenvaihto paljastaa suuren surun, sillä pariskunta menettää ensimmäisen lapsensa. Taisto-poika ehtii elää pari kuukautta, samalla kun isä jatkoi taistelua rintamalla. Ristikivi sanoo, että Alman piti pysyä rohkeana, kun kuolemaa oli ympärillä kaikkialla. Rintamalle Alma ei halunnut välittää tuskaansa ja pahoittaa miehensä mieltä. Ikävä kuitenkin vaivaa mieltä.

Rakas kultani siellä jossain, tervehdin sinua taas näillä ääneen kuulumattomilla sanoilla.

Kirja antaa kotirintaman ikävälle kasvot ja antaa kurkistaa sodan aikana lähetettyjen kirjeiden maailmaan. Kirjeissä heijastelee arkisten asioiden kuvausten rinnalla syvät riisutut tunteet. Ristikivi sanookin itkeneensä monta kertaa kirjeitä lukiessaan. Mutta ei pelkästään murheesta.

– Alma oli urhea nainen. Aika oli rankkaa ja elämä oli vaikeaa. Ihmiset pärjäsivät pienellä ja iloitsivat pienistä asioista. Kirjeistä pilkahtaa aina jonkinlainen toivon pilkahdus, odotus rauhasta ja jälleen tapaamisesta.

Onkin niin hiton kaunis päivä, taas olisi kiva loikoa, kun vain olisit kaverina, niin ei mitään puuttuisi.

Kokonainen vuosi
kirjan parissa

Ristikivi on kerännyt Alman ja Toivon sekä pienen Taiston vaatteita, tavaroita sekä aikakauden muuta rekvisiittaa valokuvateokseensa. Kirjeiden lisäksi hän on kuunnellut perheen tarinoita ja vieraillut Alman ja Toivon sodanaikaisella kotiseudulla. Nälkä tietää omista juuristaan, omasta historiastaan ja jatkosodan ajasta on Ristikiven mukaan kasvanut. Ristikiven puoliso onkin jo vinkannut seuraavasta projektista, sillä Alman puolison Toivon kirjeet ja runokirjat ovat vielä lukematta.

Ristikivi on kertonut Alman tarinoita ja herättänyt nuorten tyttäriensä mieliin kuvia sodan aikaisesta Suomesta. Kirjaprojekti on Ristikiven mielestä lahja valokuvaajalle itselleen, mutta ensisijaisesti se on lahja ja ääni menneisyydestä Ristikiven äidille – Alman tyttärelle, Ristikiven kaksoissisarelle, lapsille ja muille perheenjäsenille.  

Ristikiven työ syntyi valokuvaajan ammattitutkinnon lopputyönä ja hän valmisteli sitä vuoden ajan. Alman ja Toivon Taisto –kirja julkaistiin helmikuussa 2017. Alman ja Toivon Taisto -kirjaprojektin lisäksi Ristikivi julkaisee samaan aiheeseen liittyviä kortteja sekä seinäkalenterin taidevalokuvistaan jo tämän vuoden aikana.

Kommentit

  • Leena Lepistö

    Teit tärkeän työn, aarteen muistoista. Lähtökohta oli hyvä, kun käytössäsi oli kirjeenvaihtoa. Muistathan myös sotilaiden kantakortit, tosin niitä joutuu nyt odottelemaan pari kuukautta, kun ovat suosittuja Kansallisarkiston tietopalvelussa.
    Parasta jatkoa korteille ja kirjoille <3

Jätä kommentti

*